Ressu saapui meidän elämään. Muistan tuon päivän kuin eilisen. Minua jännitti kamalasti, kun lähdimme hakemaan ensimmäistä omaa koiraani, josta olin haaveillut 5-vuotiaasta asti. Useamman tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Hirvijärvelle. Siellä meitä odotti 7-viikkoinen Tuhkimon Ressu. Ensimmäiset ajatukset koirasta olivat, että miten pieni Ressu on verrattuna muihin sen sisaruksiin. Kaikki epäilykset kuitenkin hävisivät, kun nostin pienen karvapallon syliini. Hetken ajan Ressu tuijotti minua silmiin, nuolaisi naamaani ja painautui tiukasti lähemmäs minua. Seuraavassa hetkessä Ressu jo nukkui sylissäni tyytyväisen oloisena. Se oli rakkautta heti. Silloin en voinut kuvitellakaan, että yhteinen matkamme kestää vain 2 ja puoli vuotta.

 

Ressu oli maailman paras koira. Joka ikinen heti, vieläkin, odotan että näen Ressun tai että se tulee nukkumaan viereeni. Miten joku niin pieni, voi muuttaa koko elämän? Tuntuu, ettei suru lopu koskaan.. Minä antaisin mitä vain, että saisin Ressun takaisin.  Minulla on niin kova ikävä, että se salpaa hengityksen, eikä kyyneleistä tule loppua. Kaikki päättyi meidän kohdalla aivain liian aikaisin.